Moni kulttuurinen ilta.

Katson kelloa ja huomaan että on aika lähteä, puen päälleni ja menen ulos.
Kävelen pihan läpi ohi monikulttuuristen mummojen jotka seisovat pyykkituvan ovella ja juttelevat omalla kielellään. Jatkan bussi pysäkille ja jään odottamaan, Viiden minuutin päästä bussi saapuu, menen sisään ja maksan turbaania kantavalle kuskille. Angeredin keskuksessa menen odottavaan raitsikkaan. Oli ihanaa ajaa valkosipulin tuoksuisessa raitsikassa kaupunkiin iltaisin. Kävelen Avenytä kohti seuranani on vierasta murretta vääntävää himmeää väkeä.
Asetun monikultuurisen jonon jatkoksi ulkomaalaisen nimen saaneen ravintolan ulkopuolella. Odotan vuoroani örisevien svenskien ja muukalaisten kanssa. Aika menee, ei tule mitään.
Päätän jättää moni kulttuurisen jonon ja lähteä toiseen paikkaan. Jatkan jaellusta moni kulttuurista katua ylös. Sivu korttelin kulmalla huomaan joukon moni kulttuurisia ihmisiä pieksävän alkuasukasta, en välitä. Ei ole minun kulttuuri chocki.
Olen hyvällä mielellä kun saavun seuraavaan ravintolaan.

Ulkona seisoo asennossa Sven, hän on portsari. Menen hänen luo ja tervehdin. Hän päästää minut moni kultuurisen valittavan jonon ohi. Käännyn laiskasti ja katson jonossa seisovia moni kulttuurisia kasvoja. Heidän naamassa näkyy pettymys, ei heille annettukaan nyt etuja niinkuin hallitus on määrännyt peloissaan, vaan heidän pitää odottaa kuten alkuasukkaat.
Sisällä menen baaritiskille ja tilaan Koffin. Katselen ympärilleni, näen yhden moottori pyörä rikollisen istuvan eräässä päydässä naikkosen kanssa. Päätän mennä tervehtimään sillä se olisi muuten epäkohteliasta.
Olihan tämä rikolliseksi leimattu pelastanut minun henkeni jota moni kulttuuriset ihmiset kerran yrittivät minulta viedä. Mc jengin jäsen tervehtii minut tervetulleeksi pöytään ja päätän istahtaa häntä vasta päätä. Juttelemme menneitä ja tilaan moottori pyörä rikolliselle ja hänen naiselleen kaljat.
Puheen aihe vaihtuu menneistä nykyaikaan, kyselen vieläkö poliisi patrulli seisoo heidän moottori pyörä klubin ulko puolella ja kirjoittaa ylös kaikkia jotka tulevat sisään ja ulos. Saan myöntävän vastauksen. Ihmettelen miksi poliisi ei voinut tulla silloin kun autooni murrettiin ja auton ikkunat särettiin. Heillä ei kuulemma ollut aikaa, poliisi vastasi. He kai olivat varjelemassa moni kultturisten ihmisten etuja tai sitten heidän piti mennä tarkistamaan ketä menee moottori pyörä klubille hauskaa iltaa viettämään.

Sanoin mc jengin jasenelle, että poliisilla taitaa olla naru kaulassa josta poliitikot nykivät kun tarvitaan paskan pyyhkijöitä. He korjaavat mitkä poliitikot hätä päissään ovat päättäneet ilman että he ymmärtävät tekojensa seurauksista. Mc jäsen kysyi haluanko tulla jatkoille klubille, vastasin että se olisi kiva. Joimme kaljamme ja mc jengin jäsen meni soittamaan kyytin klubille. Istuin sillä aikaa ja kyselin tytöltä oliko hän moni kultuurinen vaiko alkuasukas. Hän sanoi olevan syntynyt norjassa. Siitä muistin hänelle kertoa eräästä rakkari kaveristani joka oli norjalainen. Mc jäsen palasi pöytään, hän kertoi että vartin päästä oli kaverit auton kanssa ulkopuolella. Kysyin vielä ottaisko he vielä yhdet kaljat ja he vastasivat myönteisesti. Menin tiskille ja tilasin kaljat, sillä aikaa Sven tuli viereen juttelemaan. Kerroin hänelle illan jatkamisesta klubilla ja hänkin oli halukas lähtemään mukaan. Lupasin kysyä mc jengin jäseneltä jos hän mahtuisi mukaan samalla kyytiä. He suostuivat kun sanoin kuka oli lähdössä mukaan, Sven oli heidän tuttu. Kaljat juotua meninne ulos Avenyn taksi asemalle missä seisoi monta taksia joissa oli monikulttuurisia kuskeja.

Musta Cadillac limousiini kääntyi hiljalleen nurkan takaa meitä kohti ja se pysähtyi meidän viereen. Klubin jäsen sanoi että se on meidän klubin auto. En kysellyt enempää vaan aukaisin taka oven ja viitasin kavereille että olkaa hyvä. Menin viimeiseksi sisään ja vedin oven kiinni. Auto lähti liikkeelle veekasin hiljalleen kehräten.
Ajoimme Avenytä alas ja katselimme miten himmeät kasvot hävisivät hiljalleen ohi. Auto kääntyi Shellille päin, kuski ilmoitti menevänsä tankkaamaan. Katselin oikealle ikkunasta ulos. Puisto tietä pitkin käveli nuori nainen, häntä seurasi joukko monikulttuurisia huligaaneja. Pyysin kuskia pysähtymään ja sen hän teki. Avasin ikkunan ja kysyin neitiltä minne hän oli menossa ja samalla katsoin häntä seuraavaa joukkoa ja kysyin heiltäkin minne he olivat menossa.
Monikulttuuriset huligaanit vastasivat että se ei kuulinut minulle minne he olivat menossa. Nousin ulos autosta ja kysyin naiselta jos hän halusi kyytin kotiin ja hän suostui vilkaistessaan häntä seuranneita huligaaneja. Pyysin monikulttuurisia huligaaneja painumaan sinne mistä olivat tulleet, silloin heidän johtaja alkoi nimitellä minua murtuneella alkuasukas kielellä.
Sven oli sillä aikaa tullut autosta ulos ja hän käveli minun viereen ja veti Magnumin povi taskustaan ja alkoi ruuvata äänen vaimentajaa piipun jatkoksi.

Samalla hän kysyi monikulttuurisen ryhmän johtajalta jos hän uskoi elämään kuoleman jälkeen. Tämä ei saanut vastausta suustaan hän vain tuijotti Magnumin piippua ja alkoi omalla murteellaan kertoa kavereileen että nyt tais tulla paskanen paikka. Monikulttuuriset huligaanit tajusivat että tästä paikasta oli paras häipyä muualle nopeasti ja niin he tekivät.
Menimme Svenin kanssa takaisin autoon ja matka jatkui.
Jätimme tytön parin korttelia ajettuamme ja hän kiitti kyydistä. Annoin hänelle käynti kortin ja lähdimme. Matka jatkui vanhan kaupungin ohi. Muutaman minuutin ajettuamme olimme perillä, portin ulopuolella oli partio asennossa kuten tavallista. Heitettimme kytille herjaa, kun olimme ohittaneet heidät.
Kuski ajoi oven eteen ja me kiitimme häntä ja nousimme ulos. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin että porukka oli vain alkuasukkaita. Menin muitten perässä sisään, tervehdin portsaria joka katseli tuimana minua. Kerroin kenen kanssa tulin ja hän vain nyökkasi ja sanoi että hyvä on. Katselin uutta klubi taloa ja sen sisällä olevia ihmisiä. Hieman kauempana tunnistin pari rakkari kaveria ja päätin mennä tervehtimään heitä.

He olivat ilosesti alkoholin vaikutuksen alaisia, sen kerkesin aavistaa ennen kuin huomasin heidän hengityksen tuoksuvan valkosipulin ja kissan paskan väliltä. Jäin heidän kanssaan juttelemaan. Kysyin heiltä oliko heillä kuskia kotiin ja he vastasivat myönteiseti, joten jäin heidän kanssa lopuksi iltaa hauskaa pitämään. Tunnelma oli kuin Texasilaisessa baarissa, etelävaltioiden liitto lippu koristi seinää ja oli oikein orkesteri joka soitti tanssittavaa rokki musiikkia.
Kysyin rakkari kavereilta missä täällä oli niitä rikollisia joista uutisissa oli jankutetttu viikko tolkulla, he vastasivat että he eivät olleet nähneet mitään muuta kuin naapuri tontin maanviljeliää joka oli jäänyt kiinni pontikan keitosta, siinä olivat ne rikolliset jotka he olivat nähneet. Nyökkasin hymyillen. Ilta jatkui rokkimusiikin tahdissa ja kaljaa alkoi olla veressä sen verran että ei enää pikku asiat painanut mieltä. Oli mahtava tunnelma, tätä ne poliitikot varmaankin kadehtivat, että tavallisilla ihmisilläkin on joskus hauskaa ja se pistää heidän silmään.

Takaisin

Copyright Pertti Mäki 1999.